Sateenkaarisilta

Aivan
taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä
Sateenkaarisilta.
Lemmikit,
jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen
läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä
ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä
yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin,
ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki
eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja,
saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat
jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat
muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja
ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain
yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin
rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne
kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta
tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy
katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis
värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän
luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se
on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä
riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan
enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi,
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot
vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka
niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät
koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten
te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja
tuntematon...
|